Yleisimpiä syitä hakeutua vastaanotolleni

Siitepölyn aiheuttama allerginen nuha on tavallinen vaiva keväisin ja kesäisin. Ajankohtaan sopivien oireiden hoitoon löydät hyvät oirelääkitykset ja neuvot korvalääkärin vastaanotolta. Jos lääkityksestä huolimatta oireilu haittaa ulkoilua, harrastuksia, nukkumista tai häiritsee muuten elämää, allergian siedätyshoito voi auttaa ja asiaa voidaan pohtia KNK -lääkärin vastaanotolla. Siedätyshoito on varsin hyvin siedetty hoitomuoto, jolla suurin osa potilaista saa erittäin hyvän ja pitkäkestoisen avun allergiaoireisiin. Siedätyshoito toteutetaan nykyään useimmiten päivittäin otettavana tablettihoitona ja hoito kestää yleensä 3 vuoden ajan.

Pään ja kaulan alueen iho altistuu herkästi auringonvalolle. Näille alueille ilmaantuu usein erilaisia ihomuutoksia. Suurin osa ihomuutoksista on vaarattomia, mutta osa voi olla pahanlaatuisia ja haitallisia. Jos ihon muutos selkeästi oireilee, kasvaa, muuttaa muotoaan, kutisee, on muuten huolestuttava tai elämää haittaava, kannattaa olla yhteydessä lääkäriin. Kaulan ja kasvojen alueen ihomuutoksia voidaan hoitaa pienillä paikallisilla leikkaustoimenpiteillä, joissa KNK -lääkäri on erikoisosaaja. Osa muutoksista voidaan hoitaa myös muilla hoitomenetelmillä.

Flunssan yhteydessä korvat ovat usein lukkoiset, koska nenänielun alueen turvotus haittaa välikorvien ilmastoitumista ja paineentasausta. Korvakipu ja/tai kuulon alenema flunssan yhteydessä voi olla kuitenkin myös merkki välikorvan tulehduksesta. Välikorvan tulehdus on tavallinen vaiva pienillä lapsilla, mutta ei aivan harvinainen nuorilla tai aikuisillakaan.

Pienimmät lapset osaavat kertoa varsin huonosti omista oireistaan. Jos pieni lapsi on flunssainen ja kuumeinen ja samaan aikaan hän on kipeän ja itkuisen oloinen, on yöllä levoton tai ruokahalu heikkenee, välikorvatulehdusta kannattaa epäillä. Toki samoja oireita ilmenee myös tavallisessa flunssassa. Omahoitona kannattaa käyttää kipulääkitystä, mutta jos se ei auta tai tilanne pitkittyy, kannattaa hakeutua lääkärin hoitoon. Joskus antibioottihoito voi lyhentää taudin kestoa.

Jos korvissa on putket, välikorvatulehdus on usein vähäoireisempi, mutta flunssan aikana korvista valuva märkäerite paljastaa tilanteen.

Korvakäytäväkin voi tulehtua. Oireena tässäkin on korvakipu, korvan lukkoisuus ja korvakäytävästä valuva erite. Korvaan päässyt vesi ja korvakäytävän ihon ongelmat altistavat korvakäytävätulehdukselle.

Suurin osa ihmisistä kuorsaa joskus. Jos jatkuva kuorsaus kuitenkin alkaa merkittävästi häiritä vieressä nukkujaa ja siten kotielämää, kannattaa keskustella asiasta korvalääkärin kanssa. Jos kuorsaukseen lisäksi huomataan unenaikaisia hengityskatkoksia, päiväväsymystä tai nukahtelutaipumusta päiväaikaan, on syytä pohtia uniapnean mahdollisuutta. Tällöin on hyvä miettiä uniapneatutkimuksen tarvetta lääkärin kanssa.

Korvalääkärin spesialiteettiä on ilmateiden eli lähinnä nenän ja nielun hoitaminen. Joissain tapauksissa tämän alueen ahtauden hoitaminen esim leikkaustoimenpiteellä voi olla järkevää. Jos esimerkiksi nielurisat (tai lapsilla kitarisa) ovat suuret ja nielua tukkivat tai nenän on hyvin tukkoinen, voi kuorsausvaivaan löytyä apu toimenpiteestäkin.

Uniapnea on kuitenkin usein monitekijäinen sairaus ja sen pääsyy voi hyvinkin olla ylipaino tai jokin muu rakenteellinen vika, jolloin oikea hoito usein  KNK alueen leikkausten sijaan on painonpudotus, asentohoito, ylipainehappihoito ja/tai leukojen asentoa tukeva kiskohoito. KNK -lääkäri osaa tarvittaessa ohjata potilaan sopivalle toisen erikoisalan kollegalle tai uneen perehtyneelle lääkärille.

Univaikeuksille ja väsymykselle on lukuisia muitakin syitä kuin uniapnea.

Akuutin flunssan yhteydessä nielu on usein hieman kipeä ja tulehtunut. Suurimman osan kurkkukivuista aiheuttavat virukset. Joskus kurkkukipu on kuitenkin voimakkaampaa ja yhdistyy kuumeeseen. Sivuoireena voi olla myös leukakumien imusolmukkeiden suurentumista. Silloin taustalla voi olla myös bakteeriperäinen akuutti nielurisatulehdus. Tällöin lääkärikäynti on tarpeen ja antibioottihoidon tarpeellisuus selvitetään käyttämällä apuna nielun bakteerien pikatestiä ja/tai viljelyä. Osa potilaista hyötyy antibioottihoidosta. Nuorilla aikuisilla kovaoireisen nielurisatulehduksen voi aiheuttaa myös ns.  pusukuume eli mononukleoosi, joka on yleisimmin Epstein-Barrin viruksen aiheuttama, mutta sen toteaminen lääkärikäynnillä kannattaa.

Jos kurkkukipu on erityisen kovaa, nieleminen tai hengittäminen on vaikeutunut, suun avaaminen on vaikeaa, puhe on puuromaista tai kipuoire on selkeästi toispuoleinen, vaivan syynä voi olla nielupaise. Tällaisissa tapauksissa lääkärin on syytä hakeutua nopeasti lääkäriin ja hoitona voidaan antibiootin lisäksi tarvita nielupaiseen avaamista suun kautta.

Jos potilaalla on toistuvia kovaoireisia nielurisatulehduksia enemmän kuin 3-4 kpl/vuosi, yleensä nielurisaleikkaus parantaa elämänlaatua ja vähentää oireita sekä sairauspoissaoloja. Samoin jos potilaalla on jatkuvaa kurkkukipua ja/tai nielurisoihin kertyy hengityksen pahaa hajua aiheuttavia proppuja, nielurisaleikkauksesta voi saada avun. Näissä tapauksessa leikkauksen mahdollisia hyötyjä, haittoja ja riskejä kannattaa punnita yhdessä korvalääkärin kanssa.

Kuulon heikentymistä aiheuttavat monenlaiset syyt. Kuulonaleneman aiheuttajat voi karkeasti jakaa kahteen eri ryhmään.

Johtumistyylisessä kuulonalenemassa syy on siinä, että kuulemamme ääni eli ääniallot eivät pääse korvakäytävän, tärykalvon ja kuuloluiden kautta sisäkorvaan asti. Korvakäytävän tukkoisuutta ja siten kuulon heikentymistä voi aiheuttaa yleisimmin tukkiva korvavaikku tai korvakäytävän tulehdus, jossa korvakäytävää tukkii turvotus ja erite. Jos tärykalvo ei pääse paineentasausongelman vuoksi esim. flunssan aikaisen nenän tukkoisuuden vuoksi värähtelemään vapaasti, korva tuntuu lukkoiselta ja kuulo heikkenee väliaikaisesti. Tärykalvoreikä voi myös alentaa kuuloa. Myös välikorvatulehduksessa välikorvassa oleva erite heikentää kuuloa merkittävästi. Harvinaisempi tilanne on kuuloluiden jäykistyminen eli otoskleroosi, jonka diagnosoiminen vaatii kuulontutkimisen sekä ilma- että luujohtokuuloa testaten.

Näissä johtumistyylisissä kuulo-ongelmissa voidaan kuuloa usein parantaa lääkkeellä tai pienellä  toimenpiteellä helposti esim hoitamalla tulehdus tai puhdistamalla korva vahasta. Tällaisissa tapauksissa on syytä hakeutua nopeasti leikkaushoitoon.

Sisäkorvaperäisessä kuulonalenemassa sisäkorvan rakenteissa on toiminnanhäiriötä, jonka syytä voidaan arvioida kuulontutkimustuloksista. Selkeästi suurin syy kuulonalenemalle on ikääntyminen, ikävuosien kertyessä meillä lähes kaikilla kuulo heikkenee. Kuitenkin kuulovaikeuden määrässä ja alkamisiässä on yksilöllistä vaihtelua paljon. Toinen merkittävä syy sisäkorvaperäiselle kuulonalenemalle on melualtistus hetkellisenä tai pitkäaikaisena. Lisäksi on myös harvinaisempia sisäkorvaperäistä kuulonalenemaa aiheuttavia tilanteita. Sisäkorvaperäisen kuulonaleneman hoitona käytetään kuulolaitetta. Kuulolaitteet ovat nykyisin varsin kehittyneitä, huomaamattomia ja hyvin toimivia apuvälineitä.

Kuulo-ongelmien selvittelyssä on tärkeää tutkia korvat lääkärin toimesta huolella ja tarvittaessa tehdään kuulontutkimus kuulontutkijan eli audionomin toimesta, jotta löydetään kuulonaleneman täsmällinen syy ja voidaan valita oikea hoito ongelmaan.

Jatkuvaa pitkäaikaista nenän tukkoisuutta voi aiheuttaa varsin moni erilainen syy, joskus tukkoisuuden takana on useampi samanaikainen tekijä. Oireina ovat yleisimmin nenähengityksen vaikeus, krooninen limaisuus nenässä, suun kuivuminen ja ajoittain paineentunne kasvoilla.

Nenän jatkuva limakalvoturvotus voi johtua allergiasta, hengitysilman ärsykkeistä, kroonisesta nuhasta tai kroonisesta sivuontelotulehduksesta. Joskus krooninen sivuontelotulehdus on voimakkaampaa aiheuttaen nenään tukkivien limakalvoilta lähtöisin olevien nenäpolyyppien ilmaantumisen. Tällöin oireena on usein myös hajuaistin heikentyminen.

Nenän rustoisten ja luisten rakenteiden virheasennot ovat myös yleisiä syitä tukkoiselle nenälle. Yleisimmät rakenteellisen tukkoisuuden aiheuttajat ovat vino sierainten välinen rustoseinä eli septum tai suurentuneet nenän sisäiset alakuorikot. Myös vino nenä tai nenän sivuseinämän rustojen pehmeys voi aiheuttaa tukkoisuutta.

Nenän limakalvojen kuivuus voi myös aiheuttaa nenän karstaisuutta ja tukkoisuutta.

Jos nenän tukkoisuus aiheuttaa selkeää haittaa elämänlaadulle, kannattaa hakeutua KNK -lääkärille. Tukkoisuuden syyn selvittäminen vaatii huolellisen nenän tutkimisen usein nenätähystintä käyttäen. Joskus lisätutkimuksina tarvitaan kuvantamistutkimuksia ja/tai allergiatutkimuksia. Näiden jälkeen usein löytyy jokin elämanlaatu parantava hoitomuoto. Jos vain toinen sierain tuntuu tukkoiselta, on toki suositeltavaa selvittää oireen syy ja samalla poissulkea vaarallisemmat taudit kuten esim. nenän sisäiset kasvaimet.

Joskus nenäkäytävästä voi vuotaa verta joko spontaanisti tai jonkin nenään kohdistuvan iskun seurauksena. Altistavana tekijänä nenäverenvuodolle voi olla esim. nenän limakalvojen kuivuus, nenän kaivaminen, flunssa ja lisääntynyt nenän niistäminen tai verenohennuslääke.

Suurin osa nenäverenvuodoista loppuu itsestään noin 15 min seurannassa. Kotihoitona nenän ulkoista osaa kannattaa puristaa kohtuuvoimakkaasti. Jos kuitenkin nenäverenvuoto on hyvin voimakasta tai ei tyrehdy 20-30 min seurannassa kotikonstein, on suositeltavaa hakeutua lääkärille päivystyksellisesti. Joskus nenäverenvuodot kyllä loppuvat itsekseen, mutta niitä ilmaantuu useina peräkkäisinä päivinä toistuvasti elämää haitaten. Myös tällaisessa tilanteessa on järkevää hakeutua lääkärin tutkimuksiin.

Suurin osa, yli 90%,  nenäverenvuodoista tulee aivan nenäkäytävän etuosasta. Tällöin KNK-lääkäri yleensä löytää vuotokohdan ja voi laapistaa eli ”kemiallisesti polttaa” tuon vuotavan pienen verisuonen kiinni, jolloin oireilu loppuu. Laapistaminen on varsin hyvin siedetty ja kivuton toimenpide, joka tehdään vastaanotolla lyhyen nenäpumpulein tehtävän puudutuksen jälkeen ja toimenpide saadaan vaivatta tehtyä varsin pienillekin lapsille ongelmitta.

Joskus vuotokohta voi kuitenkin olla taempana nenäkäytävässä niin, että sen löytäminen tai paikallishoitaminen ei onnistu ilman nenän tähystämistä. Tällöin voidaan joutua harkitsemaan tähystyksessä tehtävää polttotoimenpidettä jopa leikkaussalissa sekä nenän hoitamista nenäkäytävää tukkivin nenätamponein.

Jos nenäverenvuotoja on toistuvasti pidemmän aikaa, on syytä hakeutua KNK -lääkärille, jotta voidaan poissulkea esim nenän kasvaimet ja muut vakavammat harvinaiset oireen aiheuttajat.

Flunssaoireet eli nuhan, kurkun kivun, tukkoisuuden, limaisuuden ja kuumeen aiheuttaa yleisimmin jokin virus. Yleensä flunssa menee itsekseen ohi muutamassa päivässä ja ilman reseptiä saatavat itsehoitotuotteet helpottavat elämänlaatua. Nenän ollessa kovasti tukkoinen monet kokevat myös poskien ja otsan alueen paineoireita, joita voi aiheuttaa nenän limakalvoturvotus ja siten nenän tukkoisuus ilman että kyseessä olisi poski- tai otsaontelotulehdus.

Joskus virustauti kuitenkin pitkittyy ja nenän sivuonteloihin (yleensä poski- tai otsaonteloihin) kehittyy bakteeritulehdus. Tämä aiheuttaa yleensä kuumeen ja kovemmat oireet ja tilanne kannattaa tutkia lääkärin toimesta.  Antibioottihoito voi joskus lyhentää taudin kestoa ja nopeuttaa oirekuvan lieventymistä sinuiitissa.

Korvatulehduksia sairastetaan eniten yleensä 6 -24 kk ikäisenä. Joskus tulehduksia on hyvin tiheään ja potilas joutuu ”korvakierteeseen”. Korvien putkittaminen nukutustoimenpiteenä on  osalle ihmisistä hyvä apu ja sairastaminen vähenee selkeästi. Joskus välikorvatulehdus voi myös pitkittyä niin, ettei neste välikorvasta poistu 2-3 kk seurannassakaan ja muuttuu sitkeämmäksi (ns. liimakorva). Tällöin potilas kuulee selkeästi huonommin ja näissä tapauksessa korvien putkittaminen on suositeltavaa. Joskus korvien putkittamisen yhteydessä on järkevää poistaa myös suurentunut/märkäinen kitarisa.

Nenän sivuonteloita ovat poskiontelot, otsaontelot, kita- eli sfenoidaaliontelot sekä ethmoidaaliontelot eli seulalokerosto. Flunssan aikana näihin sivuonteloihin voi kehittyä märkäinen bakteerin aiheuttama tulehdus eli sinuiitti. Yleisimmin oireisesti tulehtuvat poskiontelot ja toisinaan otsaontelot.

Josalla ihmissitä nenän ja sivuonteloiden limakalvoilla on krooninen tulehdus eli krooninen sinuiitti. Näissä tapauksissa nenän ja sivuonteloiden limakalvot ovat jatkuvasti tulehtuneet ja paksuuntuneet. Tällöin potilaalla on jatkuvia nenäoireita, josita yleisimpiä ovat nenän tukkoisuus, nenän vuotaminen, liman valuminen nieluun, hajuaistin heikentyminen sekä ajoittaiset painekipuoireet poskilla tai otsalla. Joillakin potilailla kroonisessa sinuiiteissa limakalvoille kehittyy ulokemaisia nenää vielä selkeämmin tukkivia nenäpolyyppeja ja oireet ovat yleensä hankalammat.

Kroonisen sinuiitin ensisijaisena hoitona käytetään jatkuvaa nenän kortisonisuihkehoitoa. Jos potilaalla on suihkehoidosta huolimatta paljon eläänlaatua haittaavia oireita tai potilaalla on paljon toistuvia akuutteja sinuiitteja, voi nenän tähystysleikkaus (FESS) olla hyvä apu oireiluun. Yleensä päätös leikkauksesta tehdään KNK-lääkärin kanssa sen jälkeen, kun lääkehoitoa on kokeiltu ja nenä sekä sivuontelot on kuvannettu kartiokeilatomografiakuvin.